Luonnonvarakeskuksen ja Ympäristöministeriön uudessa ”Assessing the economics of biodiversity in Finland” -julkaisussa Suomi on vihdoin saanut oman Dasgupta-raporttinsa!
Raportti nostaa esiin kymmenen yhteiskunnallista muutosta, jotka tarvitaan, jottei luonnon kantokyvyn romahtaminen vie pohjaa taloudeltamme. Se kertoo lisäksi konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka kyseiset muutokset tulisi toteuttaa. Tällaisia ajatuksia raportin muutokset meissä herättivät:
Luontokatoverotus voimaan
Varmasti tunteita herättävä ehdotus, mutta let’s face it – nykyinen talouskasvumme perustuu luonnonvarojen riistoon. On selvää, että näin ei voi enää jatkua. Tarvitaan paitsi porkkanaa, myös keppiä sen varmistamiseksi, että luontokadon pysäyttäminen todella tapahtuu. Raportti ehdottaa toisaalta myös sitä, että luontoarvojen ylläpitämisestä ja parantamisesta voitaisiin maksaa. Uskon, että tämä on todellisuutta hyvinkin pian, kun yhteiskunta havahtuu siihen, että luonnon ihmiselle tuottamat hyödyt ovat välttämättömyys ja että köyhtyvä luonto ei samoja hyötyjä kykene tuottamaan.
Vähemmän lihaa
Paitsi luonnon monimuotoisuuden, myös ilmaston, ihmisten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin nimissä tulee lihan ja muiden eläinperäisten ruokien kulutusta vähentää. Tämän ei tarvitse tarkoittaa niistä luopumista, vaan kohtuullisuutta. Eläintuotannon kestämättömät ympäristövaikutukset ja eettiset ongelmat on tuotava näkyviksi, jotta kuluttajien käytös muuttuisi. Eläintuottajat tarvitsevat ja ansaitsevat tukea muutokseen. On vastuutonta, että alan edunvalvonta on ollut lähinnä jarruttamassa muutosta, kun sen olisi pitänyt itse olla ajamassa tuotantoa kestävämpään suuntaan jo ajat sitten.
Lisää suojelua
Jälleen kerran: tämä on yleisesti tiedetty ja tunnustettu tosiasia. Etenkin Etelä-Suomessa on valtava vaje suojelualueista. Maanomistajilla on kyllä halua vapaaehtoisiin suojelutoimiin, mutta riittävä rahoitus sille on varmistettava myös jatkossa. Ekologisista kompensaatioista puhuttaessa tärkeintä on varmistaa se, että kompensaatiot ovat vasta viimesijainen keino haittojen välttämisen ja minimoinnin jälkeen. Ekologisista kompensaatioista ei saa tulla samanlaista villiä länttä kuin hiilimarkkinasta.
Väestönkasvun hidastaminen
Hienoa, että tämä tabuaihe sanotaan ääneen. Maapallon kantokyky ei riitä edes nykyisen, saati sitten kasvavan ja kulutustaan lisäävän väestön tarpeisiin. Keinot väestönkasvun hillitsemiseksi voivat parantaa myös tyttöjen ja naisten asemaa, kun kehitysapuun menevää rahaa suunnattaisiin voimakkaammin seksuaaliterveyteen ja perhesuunnitteluun. Myös inhimillisiä hyötyjä saavutetaan, mikäli jatkossa yhä useampi lapsi pääsee kouluun eikä joudu tulemaan äidiksi liian varhain.
Luonto-opetus pakolliseksi
Kannatetaan! Ihmisten tulisi ymmärtää, mitä luonnon kestävä hyödyntäminen on ja mitä merkitystä sen monimuotoisuudella on ihmiselle. Edes suuri osa aikuisista ei ymmärrä, miksi jonkun kovakuoriaisen katoamisella pitäisi olla meille merkitystä. Ei ehkä juuri sen kovakuoriaisen katoamisella olekaan, mutta kun riittävän monta lajia on menetetty, ekosysteemit (ja sitä myötä hyvinvointimme) alkavat romahtaa.
Luonto rahanjakajien työlistalle
Tämä puoli etenee jo hyvin. Monet suursijoittajat ja rahoittajat ovat jo asettaneet omia vastuullisuustavoitteitaan eivätkä enää halua sijoittaa rahojaan vastuuttomaan liiketoimintaan. Eivätkä ne tee tätä hyvää hyvyyttään, vaan ovat ymmärtäneet, että luonnon kannalta vastuuton liiketoiminta ei pitkällä aikavälillä voi olla myöskään taloudellisesti kannattavaa. Olen todella iloinen siitä, että finanssimaailma ja yritykset ovat alkaneet herätä, sillä raha jos mikä puhuu.
Luontojalanjälki kauppapolitiikkaan
Suomen kohdalla varsin relevantti toimi. Suomalaisten aiheuttamasta luontokadosta suuri osa tapahtuu muualla kuin valtiomme rajojen sisäpuolella esimerkiksi tänne tuotavien elintarvikkeiden kautta. Vapaaehtoiset toimet ja valistus auttavat tiettyyn pisteeseen saakka, mutta ne eivät riitä luontokadon pysäyttämiseksi – se on valitettavasti nähty jo moneen kertaan. Pakollinen luontojalanjäljen raportointi yrityksille samoin kuin kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen raskaammalla verotuksella luontokatoa aiheuttaville tuotteille ovat perusteltuja ehdotuksia. Kannattaa huomata, että monet yritykset ovat jo itse lähteneet kehittämään raportointiaan ja ovat huomanneet, että vastuullisuus voi tuoda jopa kilpailuetua.
Luonto mukaan talouden tilinpitoon
Tämä ei ole helppo tehtävä, sillä luonto ja sen tuottamat hyödyt ovat kompleksinen kokonaisuus. Mutta niin kauan kuin luontoarvoille ei aseteta euromääräistä mittaria, ei niitä myöskään tulla ottamaan riittävällä tasolla huomioon. Tämä on juuri sitä systeemistä muutosta, mitä moni on peräänkuuluttanut. Uskon, että luontohyötyjen tuotteistaminen tarjoaa jatkossa myös todella suuria liiketoimintamahdollisuuksia ja houkuttaa rahavirtoja luokseen.
Suomalaisten luontosuhteen vahvistaminen
Kyllä. Suomalaisten erityinen luontosuhde on myytti. Meidän elämäntapamme ei ole kestävällä pohjalla. Olemme ulkoistaneet suuren osan luontovaikutuksistamme muualle, ja se voi hämätä kuvittelemaan, että toimisimme erityisen kestävästi. Samoin se, että verrattuna moniin muihin maihin meillä on vielä paljon luontoa jäljellä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuosta luonnosta vain murto-osa on luonnontilaista ja kaikki loput ihmisen enemmän tai vähemmän (usein enemmän) muuttamaa. Se vähän mikä alkuperäisestä luonnosta on jäljellä, tulisi kiireesti suojella. Meidän pitäisi oppia ymmärtämään luonnon välttämättömyys omalle hyvinvoinnillemme ja alkaa elää se huomioon ottaen.
Yhteistyötä arktiselle alueelle
Suomella on erityinen vastuu pohjoisen luonnon suojelemisesta. Meillä monet lajit ovat levinneisyytensä äärirajoilla eikä niillä ole enää paikkaa minne paeta, kun ilmasto yhä lämpenee. Tähän kohtaan nostan myös alkuperäiskansojen roolin luonnonsuojelussa ja luonnon kestävässä käytössä. Pohjoiset alkuperäiskansat ovat se ryhmä, joihin muutokset luonnossa usein ensimmäisenä iskevät. Tämä näkyy jo nyt Suomessakin, jossa pohjoisen poronhoitajat ovat kärsineet useista kriisivuosista ennakoimattomien ilmasto-olojen vuoksi. Alkuperäiskansoilla, kuten saamelaisilla on myös ainutlaatuista tietoa ja ymmärrystä oman alueensa luonnosta. Tätä tietoa tulee kuunnella ja osallistaa alkuperäiskansat luonnonsuojelutoimista päättämiseen omilla alueillaan. Luontotoimet tulee tehdä alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioittaen ja niiden tarpeet huomioon ottaen. Vihreää siirtymää ei saa tehdä saamelaisten kustannuksella.
Linkki raporttiin: Assessing the Economics of Biodiversity in Finland
Linkki politiikkasuosituksiin: Politiikkasuositus: Luonnon monimuotoisuus ja talous – Muutospolkuja Suomessa Dasguptan raportin pohjalta