Painajainen.
Se oli ensimmäinen mieleeni tullut sana, kun uutiset raakkujoen tuhosta alkoivat levitä mediassa. Painajainen ennen kaikkea tuhansien erittäin uhanalaisten, liejuun tukehtuvien raakkujen ja suomalaisen luonnonsuojelun näkökulmasta, mutta myös metsäsektorin kannalta. Asian selvittelyä ja vastuukysymyksiä ratkotaan nyt poliisitutkinnassa ja myöhemmin varmasti oikeudessa asti, mutta jo nyt voidaan miettiä, mitä oppeja tapahtumista on otettavissa.
Itse toisessa metsäyhtiössä ympäristöasioista vastanneena henkilönä tiedän, että yksikään ihminen Stora Ensolla ei olisi tällaista tapausta toivonut. Tiedän, että yhtiössä moni on menettänyt yöunensa ja tuntee aitoa surua siitä mittaamattoman suuresta vahingosta, jota raakuille ja luonnolle on aiheutettu. Silti vastuu on kannettava.
Ympäristöjohtamisen prosessi on pettänyt
On selvää, että jokin kohta prosessissa on pettänyt, ja pahasti. Stora Enso on saanut viranomaiselta tiedon ja ohjeistuksen uhanalaisen raakun huomioon ottamisesta. Normaalisti tämä tieto päätyy työmaalle ja hakkuukoneen ohjaimiin asti, ja toimintaa työmaalla ohjeistetaan tavanomaista tarkemmin. Nyt joko tieto ei ole kulkenut, tai sitten, kuten tässä tapauksessa näyttää käyneen, mukaan on tullut se kuuluisa inhimillinen tekijä: tiedon puute, osaamattomuus – tai mikä pahinta – asenneongelma.
Oma kokemukseni on, että metsäyhtiöissä ympäristöjohtaminen on aidosti mennyt harppauksin eteenpäin. Koulutuksia järjestetään, ohjeita tiukennetaan ja ympäristövahinkoja seurataan ja systemaattisesti tehdään korjaavia toimenpiteitä. Siitä huolimatta ympäristö- ja vastuullisuuskysymysten johtaminen ei ole vielä sillä tasolla, kuin sen pitäisi olla. Siksi tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia.
Ryhtiliikettä tarvitaan läpi hankintaketjun
Metsäyhtiöissä taloudelliset, motteihin ja euroihin liittyvät tavoitteet ovat selkeät ja numeeriset, ja niiden saavuttamista seurataan tarkasti. Ympäristöasioiden johtamisessa sen sijaan on enemmän vaihtelua. Jos johtaja tai esihenkilö on itse sisäistänyt sen, miksi ympäristöasioiden huomioon ottaminen on aidosti ja oikeasti yhtiölle tärkeää, kykenee hän sen myös viestimään ja johtamaan alaisuudessaan työskenteleville henkilöille ja hankintaketjun yrittäjille työntekijöineen joka ainoaa leimikonsuunnittelijaa ja metsäkoneenkuljettajaa myöten. Jos näin ei ole, ympäristöasiat saatetaan nähdä pakollisena pahana, oikeaa bisnestä haittaavana tekijänä. Asenteet välittyvät. Jokaisen puunhankintaketjun lenkin on ymmärrettävä, että ympäristöasiat hoidetaan tarkalleen ohjeistusten mukaisesti. Huolelliselle ympäristöasioiden suunnittelulle ja toteutukselle on myös taattava riittävät resurssit.
Siksi peräänkuulutankin metsäalalta ryhtiliikettä sen suhteen, että ympäristöjohtaminen saataisiin yhtä systemaattiseksi kuin eurojen ja mottien johtaminen. Tällaisiin virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Vaikka vahinko sattui nyt Stora Enson työmaalla, se olisi voinut käydä minkä tahansa muunkin metsäyhtiön kohteella. Samoin mainehaitta tapahtuneesta ulottuu koko alaan.
Hyvä työ voi valua hetkessä hukkaan
Metsäala on tehnyt paljon määrätietoista ympäristötyötä – sertifikaatit ovat kiristyneet, yhtiöiden vapaaehtoiset luontotoimet edenneet ja niin edelleen – mutta jos samaan aikaan perustoiminnan prosesseissa on horjuntaa, valuu tuo työ silmänräpäyksessä hukkaan sekä suuren yleisön että sijoittajien, rahoittajien ja asiakkaiden silmissä. Tai niin kuin tässä tapauksessa, jossa useiden toimijoiden vuosien työ raakun suojelemiseksi tuhoutui hetkessä. Mediassa jopa Stora Enson osakekurssin lasku linkitettiin raakkutuhoon.
EU:n uusi yritysvastuulain ytimessä olevan huolellisuusvelvoitteen tavoite on aito vastuunkanto läpi hankintaketjujen, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten se muokkaa metsäyritysten prosesseja ja operatiivista toimintaa. Koko metsäsektorilla on nyt näytön paikka kertoa, mitä ne aikovat tehdä sen varmistamiseksi, että tämän mittaluokan ympäristötuhoa ei enää koskaan pääse tapahtumaan.
Inka Musta
Kirjoittaja on Luontoan toimitusjohtaja ja on pitkään työskennellyt metsäteollisuuden ympäristöjohtamisen parissa.
Kuva: Inka Musta. Luttojoki, yksi pohjoisen raakkujoista.