Suomalaisen metsäkeskustelun polarisoitumista itsessään ei ole tutkittu, mutta aihe mainitaan ikään kuin toteamuksena toisinaan esimerkiksi haastattelujen tai kirjoitusten yhteydessä. Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen kirjoittaa Metsäbiotalouden tiedepaneelin blogissa, että tieteellisesti tutkittu näkemys kansalaisten ja yritysten arvoista ja niiden muutoksista pikemminkin puuttuu. Aihetta sivuaa myös esimerkiksi Eva Houtbeckersin artikkeli Ekokriisi ja uudet liittolaisuudet: metsäkiistoista metsädialogeihin Alue ja ympäristö -lehdessä (2022).
Polarisaatiotutkimuksen mukaan polarisaatiota syntyy silloin, kun yhteiskunta pirstoutuu vähitellen ja erimielisyydet ovat riittävän merkittäviä, jotta niiden pohjalle voi muodostaa sosiaalisen identiteetin. Erimielisyys toimii sekä polarisaation alullepanijana että sitä ylläpitävänä voimana.
Jos lähtökohdaksi otetaan, että suomalainen metsäkeskustelu on jo polarisoitunutta tai vähintäänkin polarisoitumassa, on tätä mahdollista myös purkaa. Polarisaatiota tutkineen hollantilaisen Bart Bransmanin mukaan polarisaatiossa voidaan jaotella toimijat erilaisiin rooleihin sen mukaan, kuinka he vaikuttavat keskusteluun. Esiin nousevat roolit ovat puskijat (the pushers), mukaantulijat (the joiners), hiljainen enemmistö (the silent majorityare), sillanrakentajat ( the bridge builders) ja syntipukki (the scapegoats).
Bransmanin mukaan oleellista on ottaa mukaan yleensä teemassa hiljaa olevia tahoja sekä valita aiheita, jotka kannustavat uudenlaiseen ajatteluun. Kun polarisaatio ja sen toimijat on ilmiöinä tunnistettu, on mahdollista rakentaa dialogeja, joissa keskustelua käydään oikeiden tahojen kanssa, oikealla asenteella ja kunnioittavalla sävyllä ja puolueettoman tahon vetämänä.
Dialogimetodia valitessa on päätettävä ensin, haluaako syventää keskustelijoiden ymmärrystä erilaisista tulokulmista asiaan vai onko ratkaistavana joku konkreettinen ongelma, johon on tarkoitus saada neuvottelutulos. Dialogin tarkoituksesta ja tavoitteista on viestittävä avoimesti keskusteluun kutsuttaville eikä dialogin tavoitteena voi olla kriittisten äänten kesyttäminen tai näennäinen kuuleminen. Yksi dialogia syventävä metodi on Erätauko-keskustelu, jonka tarkoituksena on antaa mahdollisuus pysähtymiseen ja harkintaan sekä tasapuoliseen äänten kuulluksi tulemiseen.
Uudistava metsien käyttö -hanke pyrkii nimenomaan tällaiseen ajattelua ruokkivaan dialogiin sekä ottamaan keskusteluun mukaan niitä tahoja, joiden ääni ei metsäkeskustelussa yleensä kuulu. Hankkeessa määritellään uudistavan metsien käytön käsitteistö ja todentaminen metsien ekosysteemien kontekstissa sekä tehdään suositukset ja työkalut näiden jalkauttamiseksi.
Kirjoittaja: Paloma Hannonen
Kuva: Nadine Shaabana on Unsplash