Maailma muuttuu, ja metsäalan tulisi kyetä muuttumaan sen mukana – tai mieluummin näyttää suuntaa muutokselle. Mikäli ala ei kykene moninaistumaan, se tippuu kyydistä.
Julkistimme lokakuun lopussa Metsäpäivillä Yhdestä puusta -tutkimushankkeemme tulokset. Hanke selvitti metsäalalla työskentelevien ihmisten kokemusta alan työpaikkojen moninaisuudesta ja osallisuudesta. Tulosten julkistamisen yhteydessä järjestimme paneelikeskustelun, jossa metsäalan työnantajat, työntekijät ja työelämäasiantuntijat pääsivät yhdessä pohtimaan, mitä oppeja tuloksista kannattaisi ottaa.
En voi sanoa yllättyneeni tutkimuksen tuloksista. Aineiston perusteella metsäala näyttäytyy varsin homogeenisena: alalla erilaisuus on erilaisia työtehtäviä tai luonteenpiirteitä ja sitä, että ollaan miehiä tai naisia (yleensä miehiä). Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, eri etnisyydet ja osatyökykyiset ihmiset ovat alalla näkymättömissä. Homogeenisyys liittyy myös kapeaan ”metsämiehen malliin”. Eräs paneelikeskustelijamme totesikin, että jos ei harrasta metsästystä, hiihtoa tai suunnistusta, jää usein auttamatta kahvipöytäkeskustelujen ulkopuolelle. Hankkeen aineisto paljastaa myös ajatusmaailman (oletetun) homegeenisuuden. Osa ihmisistä ei uskalla tuoda työpaikalla esille arvomaailmaansa, kuten esimeriksi sitä, että äänestää vihreitä tai on vegaani.
Aineistosta paljastuu, että naiset kokevat alalla huomattavasti miehiä useammin epäreilua kohtelua, kiusaamista ja syrjintää. Tunne voi syntyä hyvin arkisista tilanteista, kuten tiimipäivien vakio-ohjelmanumerosta – saunomisesta – jossa porukka jaetaan sukupuolen perusteella kahtia. Tyypillisesti tiimin ainoa nainen saunoo kiireellä, ja odottelee sen jälkeen yksinään sillä välin, kun tiimin miehet verkostoituvat, jakavat tietoa tai jopa päättävät asioista saunan lauteilla. Tämä on rakenteellista syrjintää, jota ei välttämättä tunnisteta osaksi ongelmaa. Puhumattakaan siitä, että nais-mies-jako ei tunnista sukupuolen moninaisuutta tai että alasti työkavereiden kanssa oleskelu ei ole ylipäätäänkään inklusiivista ajanvietettä.
Maailma on monimuotoisempi kuin me
Metsäpäivien käytäväkeskustelujen perusteella tilaisuuden siteeratuimpia puheenvuoroja oli Stora Enso Forestin metsäjohtaja Janne Partasen puhe siitä, millaiset ihmiset ovat metsäalan tulevaisuuden tekijöitä. Partanen nimeää piirteiksi halun oppia uutta, uskalluksen olla oma itsensä sekä halun muuttaa maailmaa. Lisäksi hän totesi, että tällä hetkellä ympäröivä maailma on metsäalaa monimuotoisempi.
Jotta alan monimuotoisuutta voitaisiin lisätä, täytyy ensiksi selvittää nykytila ja syyt sille, miksi alalle näyttää hakeutuvan lähinnä yhdestä puusta veistettyjä ihmisiä, tai miksi moninaisuus vähenee opinnoista työelämään siirryttäessä. Metsäala kohtaa jo nyt ja tulevaisuudessa väestön ikääntyessä kasvavia haasteita rekrytoida. Ei voi olla niin, että metsäalan työnhakijapoolista puuttuvat jo lähtökohtaisesti esimerkiksi maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt. On valtava hukattu potentiaali, jos näin on.
Kuka osaa lukea ympäröivää maailmaa?
Kisa parhaista osaajista on metsäalalle kriittisen tärkeää. Tähän osaamiseen kuuluu nykyaikana myös kyky kommunikoida ja havainnoida, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Mikäli ihmiset alalla ovat hyvin toistensa kaltaisia taustoiltaan, arvoiltaan ja ajatuksiltaan, hukataan suuri osa muutossignaaleista tai tehdään niistä vääriä tulkintoja. Pahimmillaan metsäala ei ymmärrä, mihin suuntaan maailma on menossa, ja joutuu kiireellä sopeutumaan muutokseen kyydissäolijan paikalta.
Metsäala: haastakaa ennakkoluulojanne, kokeilkaa anonyymia rekrytointia, arvioikaa kriittisesti suomen kielen osaamisen tarvetta eri työtehtävissä ja miettikää, voisitteko te työllistää osatyökykyisiä. Opetelkaa tunnistamaan rakenteellisia ongelmia ja kouluttakaa henkilöstöänne arkipäivän inkluusiosta ja erilaisuuden huomioon ottamisesta. Ennen kaikkea, tarttukaa haasteeseen heti. Ilman monimuotoisia ihmisiä metsäala ei tulevaisuudessa menesty!
Yhdestä puusta -tutkimuksen toteuttivat Luontoa Consulting ja Workday Designers. Hanketta rahoitti Metsämiesten säätiö.
Blogin on kirjoittanut Inka Musta.
Lue myös: Olla kokonainen ihminen myös työpaikalla