Lauantaina 24.9. ympäristöjärjestöt toteuttavat “vuoden 2022 suurimman ympäristömielenosoituksen” kuudella eri paikkakunnalla Suomessa. Metsien puolesta marssittiin näyttävästi myös vuonna 1950, jolloin marssilla pyrittiin saamaan metsät kunnolla hoidetuksi ja puuta lisää yksityismetsistä. Metsämarssien agendat toimivat erinomaisina ajankuvina ja kiteyttävät metsäkeskustelun ytimen jakaen lopulta yhteisen tavoitteen.
Metsien käyttöön vaikuttaminen marssien
Vuoden 1950 Metsämarssin järjesti metsänhoitolautakuntien keskusjärjestö Keskusmetsäseura Tapio. Marssi oli osa valistustyötä, jonka tarkoituksena oli ”yksityismetsien puuntuotannon kohottaminen metsänhoidollisin toimenpitein”. Metsämarssilla pyrittiin herättämään innostusta metsänhoitotöihin alueellisen kilvoittelun hengessä ja antamaan metsänomistajille opastusta metsätöiden oikeaoppisesta suorittamisesta. Tapahtumassa oli puoli miljoonaa osallistujaa.
Tänä päivänä voimme todeta oppien tuolloin menneen perille ja toimien vaikutukset ovat näkyvissä. Vuoden 2022 marssilla vaaditaan hallitukselta toimia vastakkaiseen suuntaan: tekoja hakkuiden vähentämiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Vaikka 72 vuoden takainen agenda saattaa näyttää hyvin vieraalta ja vastakkaiselta nykymarssijan silmin, on todellisuudessa perimmäinen huoli sama: kannetaan huolta metsien tuottavuudesta ja tarjoamista hyödyistä.
Metsien hyödyt aikalaisten silmin
Vuonna 1950 metsien hyöty nähtiin lähinnä puuntuotannon kasvussa. Nykyään rinnalle ovat nousseet myös muut ekosysteemipalvelut: metsien halutaan tuottavan meille myös tulevaisuudessa perushyödykkeitä, kuten happea, puhdasta vettä, tuottavan maaekosysteemin sekä uusia innovaatioita esimerkiksi lääketeollisuuden saralla. Itse puuraaka-ainetta muokataan myös entistä spesifimmiksi ja korkeamman jalostusasteen tuotteiksi, jolla on vahva substituutiovaikutus ilmastoon niiden syrjäyttäessä öljyn. Huoli on, että luontokadon ja elinolojen muuttumisen kautta tämä metsien kokonaisvaltainen tuottavuus kärsii ja jopa lakkaa. Tilalle tuleva ekosysteemi ei välttämättä tuota kaikkia ihmisen tarvitsemia hyödykkeitä, ja monet innovaatiomahdollisuudet kuolevat ennen niiden potentiaalin löytymistä.
Tehometsätaloutta ja opin juurruttamista puusukupolven verran
Marssit laittavat myös tehometsätalouden avohakkuut aikakontekstiin. Ensimmäisen marssin aikaan alkoi suunnitelmallisen tehometsätalouden aika, kun metsäkoneet mahdollistivat raaka-aineen hankinnan yhä syrjäisemmiltä seuduilta. Nyt toisen marssin aikana niitetään tuolloin kylvettyä satoa: vuoden 1950 marssin innokkaiden osallistujien istuttamat puut ovat nyt hakkuuvuorossa elleivät jo hakattu.
On saatu laadukkaampaa raaka-ainetta ja tehostettua puuntuotantoa, mutta myös laajoja metsätuhoalueita, vesiekosysteemien pilaantumista ja lajikatoa. Suunta on selvä, ja metsäteollisuuskin sen ymmärtää. On kuitenkin hidasta muuttaa alan paradigmoja, jotka on juurrutettu metsäalan ihmisiin ensimmäisen marssin aikaan ja vaalittu aina viime vuosikymmeniin asti.
Jotta systeemitason kestävyysmurros metsäalalla saadaan aikaiseksi, tulee metsäalan jokainen taho saada mukaan marssimaan toimivan metsäekosysteemin puolesta jo tänään.
Johanna / Luontoa Consulting